Nyt, arvon kuningaskuntamme päästyä jo 170 vuoden kunnioitettavaan ikään ja kuuden hallitsijan täysistä valtakausista nautittuamme, voimme toivoa kohta rauhan ajan vaihtuvan oppineisuuden aikaan. Kuningatar Hiemonen koulutusvaateen asettautuminen ja sen jälkeinen säilyminen on jo kahden sukupolven ajan tuonut monia järjenjuoksultaan vikkeliä maalaisia ylempien säätyjen toimien apuun, ja koko kuningaskuntamme on tästä monin tavoin hyötynyt. Viime vuosina Kuninkaallinen yliopistomme onkin täyttynyt ääriään myöten, satojen innokkaiden nuorten tullessa vuosittain tutustumaan pääkaupunkimme Kalaunin iloihin. Näin nöyrinä oppivaisina voimme kuitenkin toivoa, että Kuningas Gallond näkee yliopistomme sivistävän tehtävän, ja antaa meille käyttöön toivomamme proseduurit, joilla voimme erotella kaikkein tiedonhaluisimmat opiskelijat kasvattamaan yliopistomme puuta kohta tiedon taivaita.
Ennen vuotta 200 Kuikon kunigaskunnasta tehdyt merkinnät ovat sattumalta säilyneissä päiväkirjoissa tai kauppamuistiinpanoissa, eikä siltä ajalta tiedetä tarkasti juuri mitään. On tehty yleisiä arvioita siitä, millaista elämä oli, ja etsimällä ja tutkimalla eristäytyneitä kyliä voitaisiin asiasta saada lisätietoa, mutta harva oppinut uskoo, että tavallisella kansalla olisi säilynyt mitään merkittävää tietoa menneisyydestä. On huhuttu, että Utujen Metsien haltijoilla olisi Kuikon historiasta salattuja tietoja, mutta ainakaan vielä kukaan siellä käynyt historioitsija ei ole heiltä sellaisia saanut kuulla.
Kuikon alueella asuvat ihmiset ovat kolmea sukujuurta, pohjoisen metsissä asuvat soomet, rannikolla asuvat gaarmannit, sekä lännestä tulleet zesshiläiset. Jokaisen kansan kielistä ja kulttuureista on säilynyt jotain nykypäivään, enimmäkseen paikkojen ja ihmisten nimissä. Valtaosin paikalliset tavat, uskomukset ja taiteet ovat kuitenkin sekoittuneet, ja muinaisten jakojen huomaaminen onnistuu vain asiaan vihkiytyneiltä tietäjiltä. Nykyään valtaväestön kieli on gaarmanni, mutta syrjäisemmissä metsäkylissä puhutaan vielä soomea ja jotkut ylhäisösuvut pitävät tärkeänä statuksen osoituksena vanhan Zesshin käyttöä.
Metsien soomet elivät keräilytaloudella ja kaskeamalla metsiä. Tavallisesti he asuivat puolen tusinan perheen kylissä, mutta heillä oli muutamia vartiokyliä, jotka oli rakennettu suurimpien mäkien päälle, jonne pienemmät kyläyhteisöt kokoontuivat hiisisotien ajaksi. Nykyinen Tomaran kaupunki on rakennettu tällaisen vartiokylän päälle ja ympärille.
Rannikoiden gaarmannit elivät kalastuksella ja maataloudella. Heidän kulttuurinsa oli rauhanomainen ja hyvin yhteisöllinen; he jakoivat merien ja maiden antimet keskenään tasan, mutta heidän uskontonsa piti rahaa syntisenä, joten he eivät koskaan päässeet hyötymään kaupankäynnin tuotoista vaikka muutamat heistä jonkin verran kävivätkin vaihtokauppaa soomien kanssa. Heidän ensimmäinen ja viimeinen todellinen kaupunkinsa oli Kassburg.
Lännestä saapuneet Zesshit valloittivat kaikki Zesshin niemimaan ihmiskansat, tuoden oman uskontonsa, yläluokkaiset tapansa sekä sodankäynnin ja rakentamisen taitoja. Heidän valtakautensa jäi kuitenkin lyhyeksi, ja heidän varsinainen kulttuurinsa ei ehtinyt juurtua; joten alempi aateli ja papisto sopeutui nopeasti kansan tavoille.
Edellisten lisäksi on hyvä mainita jo vuosisatojen ajan rantoja ryöstelleet pohjanmiehet, joista ajoittain pieniä ryhmiä on jäänyt asumaankin Kuikon rannoille. Legendat kertovat heidän, zesshiläisten ja gaarmannien olleen alunperin samaa kansaa, ja tietäjät näkevätkin yhteyksiä puhuttujen kielten välillä.
Kesä 262, heti Rautaparran rauhansopimuksen jälkeen.
Zesshin valloituksen tullessa soomit kokoontuivat vartiokyliinsä, mutta
joutuivat pian antautumaan.
Gaarmannit yrittivät ensin sopia, mutta rupesivat sen jälkeen perääntymään.
Kassburg, vuoden kaupunki (ei edes kahden)
(301)
Ensimmäisen kolmen kuninkaan aikaa kutsutaan
Rakentamisen aikakaudeksi, sillä silloin
entinen Zesshin yläluokka lujitti valtaansa julkisilla projekteilla.
Näinä aikoina yläluokat koittivat pysyä enemmän eristäytyneenä muiden
säätyjen toiminnasta ja puhuivat omaa kieltään.
301-
Keisari Zesshi IV käynnisti eteläisen tien rakennuksen v.
273 ja vihki sen käyttöön vain kuusi vuotta myöhemmin. Alkuun tie
tunnettiinkin Keisarintienä, mutta Kuikon toinen kuningas Rollando I
nimesi tien Kuninkaantieksi v. 336. Kolmas kuningas Gallond II
rakennutti 370-luvulla Tomarantien, mutta kansan käyttöön ottamat
nykyiset nimet virallistettiin vasta v. 457.
Entinen Zesshin kenraali, kyvykäs sotilasjohtaja, luotettava ja luottavainen. Perusti laivaston ja aloitti Rantatien rakennuksen, sekä rakennutti useita paaluvarustuksia Tomarantielle ja kivisen linnakkeen Tomaraan. Yritti ajaa hiisiä pitemmällekin, mutta tuli riitaa Rautaparran kanssa. Menetti ensimmäisen perheensä itsenäistymisen aikana - Zeshhi IV:n poika piti panttivankeina, tappoi ainoan pojan koska Gallond ei käskettäessä hyökännyt heti Saukarraan; Gallond kovetti sydämensä, unohti perheensä ja otti erään paikallisen päällikön tyttären uudeksi vaimokseen.
Piti läheisiä suhteita Saukarraan ja Hirvaan; naitti sisaruksiaan ja lapsiaan maapurivaltoihin. Jatkoi isänsä työtä ajaen hiidet pois niemiltä ja osan keskisestä metsästä, ja saattoi Rantatien loppuun. Innokas metsästäjä, keräsi useita metsämiehiä ympärilleen ja antoi heille arvonimiä. Vaimo __nimi__ sen sijaan oli lukenut nainen, ja keräsi oppineita, joille lahjoitti kaupunkitalon. Hänen mukaansa on nimetty Kalaunin yliopisto.
Rakennutti pohjoisen tien ja antoi hallintokautensa ajaksi verovapauden Tomaran kaupungille, ja nosti viimeisillä valtiopäivillään Tomaran paronikunnaksi. Monet keisari Zesshin rakennuttamat talot ja sillat olivat ruvenneet rapautumaan, joten säädätti lait jolla kunnostettiin kaupunkeja. Tämä myös rupesi nostamaan kiltojen arvostusta. Ylläpiti kauppasuhteita naapureihin ja avasi kaupan Rautaparran kanssa; onnistui myös palkkaamaan muutamia kääpiöitä avaamaan kaivoksia Kuikoon. Perusti hoviinsa Kuninkaallisten Samoojien pöydän; nämä olivat alunperin monia Rollando I:sen aateloimien metsämiesten poikia, jotka käyttäytyivät enemmän kuin ritarikunta ja viettivät aikaa myös hovissa. Nai Kassburgin kreivin tyttären, ja seuraavat kuninkaalliset omaksuivatkin monia Gaarmanni-tapoja.
Rauhan aikakauteen siirryttiin, kun papisto oli vahvistanut asemaansa tukemalla maalaisten oikeuksia, ja säätyjen tilanne muuttui hiukan tasa-arvoisemmaksi. Tämä kehitys on jatkunut samalla kun yläluokat ovat enimmäkseen siirtyneet käyttämään muun kansan kieltä ja säätykierron määrä on noussut. Kehitys on vaihtunut enemmän teknologiselta puolelta sosiaalisiin uudistuksiin.
Oli kiinnostunut taikuudesta jo nuorena ja harrastikin sitä pitkään, kunnes nousi v. 376 vanhemman veljensä kuoleman takia perintöprinssiksi. Kiitoksena häntä opettaneelle Maralaiselle velhoparille kuningas antoi jatkuvasti lisää vapauksia ja oikeuksia Maran velhoille. Hänen ainoa poikansa Rollando kuoli onnettomasti kapinaa tukahduttaessaan v. 427, ja Caiesy luovutti valtaistuimen tyttärelleen v. 429, sanoen politikoinnin ja velvollisuuksiensa olevan liian raskaita ja haluavansa viettää elämänsä viimeiset vuoden rakkaimman työnsä eli taikuuden parissa.
Hallintoaikanaan yritti ylläpitää suhteita naapurivaltoihin, kannusti kansalaisia olemaan pelkäämättä taikuutta sekä perusti useaan otteeseen erilaisia kouluja kaupunkeihin ja kiertokouluja maaseudulle. Kuitenkaan ei jaksanut paneutua maan hallitsemiseen edeltäjiensä tavoin ja Kuninkaan neuvonantajien valta lisääntyikin tänä aikana.
Suuri rutto 424-431! Teki Skuiljimon tunnetuksi, hiljalleen painumassa taka-alalle.
Hyvä neuvottelija, lämmitti suhteita Saukarraan. Säädätti lain, jolla yhdistettiin Caiesyn perustamat koulut yhden lain alle, ja hyväksyttiin kaikille säädystä riippumatta oikeus oppia lukemaan ja laskemaan. Perusti Kassburgiin hallintoneuvoston Zesshin korruptoiman kreivin tilalle ja onnistui puhumalla, lahjonnalla, uhkailulla ja kilpailujen avulla liittämään Rautakilven hiisiheimon osaksi Kuikoa autonomisena alueena. Elämänsä ehtoolla, v. 450, onnistui rajoittamaan Maran neuvoston vallan samanlaiseksi Kassburgin kanssa. Perusti Velenin mallin mukaisesti yliopiston. Rivien välistä on luettavissa, että torjui jotain Maralaisten velhojen itsenäistymis- / vallankaappausyrityksiä 440-luvulla. Lisäsi myös taikuuden opetusta Kalaunin yliopistossa tämän takia.
Näyttävä kuningas, rakasti suuria eleitä. Otti haltuunsa maita ja rakennutti niille ylellisiä kesähuviloita, metsästysmajoja ja muita tiloja; lisäsi aateliston valtaa kansan kustannuksella. Ei arvostanut Kuninkaallisten samoojien urotekoja pohjoisten metsien suojelijoina, ja heidän arvostuksensa laskikin näinä aikoina. Kunnosti monia julkisia rakennuksia, joskin enemmän ulkonäköä kuin käytännöllisyyttä suosien. Lisäsi kaupankäyntiä kaukaisille maille. Kannusti poikiaan, niin laillisia kuin äpäröitäkin, kilpailemaan keskenään ja antoi ymmärtää antavansa valtaistuimen suosikilleen.
Nousi hyvällä pelisilmällä ja laajan tuen keränneenä toiseksi vanhimpana poikana valtaistuimelle isänsä kuoltua ja hoiti ensimmäiset pari vuotta isänsä jälkiä, järjestäen esim. äpäräveljilleen paikkoja tutkimusmatkoille tai haastaviin sotilastehtäviin. Selvensi armeijan ja laivaston organisaatiota (ottaen Kuninkaalliset samoojat osaksi armeijaa), yritti ja hillitsikin hiukan Maran velhoja, kodifioi lakeja ja selkeytti kauppasuhteita. On ruvennut vaikuttamaan väsyneeltä ja antanut pojalleen Garanille joitain sijaishallitsijan tehtäviä. Arvellaan pian luopuvan vallasta saadakseen levätä elämänsä viimeiset vuodet.
Vaikuttanut tähän mennesä rauhalliselta, jopa syrjäänvetäytyvältä. Kuitenkin ainoa poika, joten nousemassa valtaistuimelle. Kuninkaan siskonpoika Racaris melko suosittu.