Toisin kuin missään muualla Zesshin niemimaalla, Maran kaupungissa vallitsee magokratia, eli velhot hallitsevat. Kykyä taikoa pidetään oleellisimpana merkkinä henkilön arvosta, ja loitsijoista tärkeimmät ovat opetellun taikuuden harjoittajat eli velhot. Muu sisäsyntyinen taikuus on hyväksyttyä ja jopa arvostettua, jos henkilö itse koittaa kehittää sitä parhaansa mukaan. Pappeja tai muita loitsijoita, jotka saavat taikavoimansa joltain muulta yliluonnolliselta taholta tai sellaisen kautta, ylenkatsotaan jossain määrin, mutta annetaan yleensä olla rauhassa. Taikomiskyvyttömille jää heikoin osa, eikä heidän sanoillaan ole arvoa tärkeissä asioissa.
Koko sivu työn alla.
Monikulttuurinen, paljon väkeä muualta niemimaalta ja kauempaakin.
Verrattuna muihin Zesshin niemimaan kaupunkeihin, Mara on hyvin avara. Velhot aikoinaan rakensivat muurinsa niin laajalle, että useita maatiloja jäi sen sisäpuolelle, ja vasta viimeisen velhosukupolven aikana tilan varaaminen omaa tornia varten on merkittävästi vaikeutunut. Isommat kadut ovat leveitä ja puiden reunustamia, ja useimmat pienemmätkin kadut on kivetty. Eniten velhojen vaikutus näkyy kymmenissä torneissa, joita he ovat Maraan pystyttäneet, ja näiden avulla on kaupungissa myös helppo suunnistaa.
Ulkopuoliselle, ja erityisesti taikomiskyvyttömälle, tärkeintä on muistaa sääntö pääkadulla pysymisestä. Eteläinen Kuninkaantie kulkee suoraan Maran läpi, ja sillä, tai korttelin verran useimmilla siitä erkaantuvilla kaduilla, Kuikon kansalaisilla on lähes samat oikeudet kuin muuallakin Kuikossa. Asiaan liittyvät riimut näkyvät selkeästi kaupungin porteilla, ja kokeneet kävijät muistavat opastaa niistä tovereitaan. Muualla riimut ovat melko pieniä ja kiinnitetty talojen kulmiin, mutta yksi vartioston tehtävistä on varmistaa ettei niitä peitetä. Luonnollisesti varakkain velhostoon kuulumaton väki on hankkinut enintään kolmikerroksiset talonsa näiltä "turvallisemmilta" alueilta. Useimmat velhot taas mielellään pystyttävät torninsa vähän kauemmaksi jotta epäilyttäviä ohikulkijoita voi ajaa pois helposti loitsuilla... kunhan loitsu ei ylety naapurivelhon tontille. Järjestelmä hajoaa jossain määrin rannan lähistöllä -- velhoilla on periaatteessa sielläkin suuremmat oikeutensa, mutta useimmat velhot eivät halua jalkautua haiseville liejuisille kujille rahvaan joukkoon, joten siellä taikomiskyvytönkin kansalainen on melko turvassa, ainakin velhoilta.
Velhon tärkein symboli on hänen riimunsa, mutta melkein yhtä tärkeä on torni. Torni kuvastaa velhon mahtia, ylevää sielua, taikuuden koulukuntaa, ja luonnetta kokonaisuudessaan. Useimpien Kuikon velhojen tornit ovat tosiaan torneja — pystyjä kivisiä rakennuksia, korkeampia kuin leveitä, monikerroksisia ja pyöreitä. Marassa käsite on kuitenkin paljon laajempi, ja ainoa torneja yhdistävä tekijä on että ne ovat vähintään neljä kerrosta korkeita. Vuosisata sitten, kun Mara kasvoi, jotkin velhot kovasti kisasivat torniensa korkeudella, mutta muutaman onnettoman sortuman jälkeen laadittiin laki, jonka mukaan jokaisen tornin huipun tulee olla keskustassa olevan Marleen katedraalin kellojen alapuolella. Pitkään toiseksi korkeimpina oli yliopiston astrologinen torni, mutta viime vuosikymmeninä jotkin velhot ovat korottaneet omia tornejaan näiden ohi, lähes kellojen tasolle.
Tornia voi ruveta rakentamaan vain adeptin arvon saanut velho, ja siinä on oltava pysyvä katto kun hän mestarin arvon ottaa. Torni ei saa aiheuttaa vaaraa naapureille eikä kaupungille yleensä. Se ei myöskään saa ylettyä velhon tontin ulkopuolelle. Muutoin säännöt ovat melko vähäiset, ja useimmilla velhoilla on jo oppilasaikansa lopussa ideoita siitä, millaisen tornin he haluavat itselleen rakennuttaa. Kivitaikuuteen kykenevät saattavat luoda torninsa itse, mutta kyllä heilläkin kuluu sitten vuosia yksityiskohtien kanssa. Vaikka velhojen lait eivät sitä vaadi, ja velho aivan hyvin voisi loitsuin hengiltä laittaa kaikki hänen tontilleen luvatta tulevat, melkein kaikki velhot ovat rajanneet tonttinsa torniensa ympärillä jonkinlaisella aidalla tai muurilla. Paljon helpompaa näin on pitää uteliaat ja vähä-älyiset poissa, ja useimpiin on jätetty portteja tahi muita aukkoja, joista ohikulkijat voivat ihailla arvon velhon tornia.
Maalaisvelhojen Kunniakkaaseen Piiriin kuuluvilla ei ole torneja kaupungissa, mutta heidän mestariensa maatilat kaupungin ympärillä lasketaan Maran lain silmissä torneja vastaaviksi. Sen sijaan kollegiolla on kaupungissa oma arkisto; iso, tylsän näköinen laatikkorakennus, joka sentään ei navetalta haise vaikka sellaiselta ilkeäkielien mukaan näyttääkin. Arkistossa on vielä osittain tyhjä, sillä se on rakennettu riittävän tilavaksi tulevaisuutta ajatellen. Se täyttynee seuraavan vuosisadan aikana, sillä sinne kerätään kaikki kirjanpito, miten maalaisvelhostossa on päätöksiä tehty ja jäsenistö edennyt sekä toimipaikoissaan siirtynyt.
Maran satamaan saapuu laivoja kaikkialta tunnetusta maailmasta ja ajoittain sen ulkopuoleltakin. Väki on sananmukaisesti kirjavaa -- myös värikkäät ja muualla erikummalliset vaatteet ovat täällä arkipäivää -- mutta täällä jopa ihon ja hiusten värit voivat olla vihertäviä, sinertäviä tai purppuraa ilman että se suuremmin huomiota kiinnittää. Epäilyttäviä anti-velho esineitä saatavilla vain satamasta.
Pääkadun silta yli Hiidenvirran on kaupungin suurin ja komein, mutta muutamia muitakin siltoja on. Lähes yhtä leveä on satamassa oleva matalampi monikaarinen. Yliopisto sijaitsee joen länsirannalla Pääkadun eteläpuolella.
Yläluokkien tehtävä Kuikossa on hallita, mutta miten tilannetta muuttaa se, kun hallitsijat ovatkin velhoja? Paljonkin, väittävät velhot itse, mutta loppujen lopuksi erot esimerkiksi Kassburgin neuvostoon ovat pienempiä kuin he haluaisivat itse myöntää. Käytännöt merkitevät kuitenkin paljon, ja käytännössä vain velhomestareilla ja adepteilla on mahdollisuus vaikuttaa Marassa merkittäviin tai pitkäkantoisiin päätöksiin. Arkisissa tilanteissa elämä on helpompaa kenellä vain, joka voi osoittaa olevansa taikomiskykyinen -- Marleeta pidetään arvossa, eivätkä kaupunginvartijat jaksa pikkujutuissa riskeerata että henkilön kontaktiksi paljastuu ärtynyt mestarivelho. Vakavammissa tapauksissa loitsijan pitää kyetä esittämään Velhoston riimunsa, jotta hänen kohdallaan voidaan toimia velhoille suotuisempien lakien mukaan.
Kaupungin asiat päätetään Velhojen Neuvostossa, jossa jokaisella mestarivelholla sekä muutamalla muun ryhmän edustajalla on yksi ääni. Neuvosto on syntynyt alunperin Maran Yliopiston päättävänä ryhmänä, mutta ajan myötä se erotettiin siitä hallitsemaan kaupunkia ja päästettiin yliopiston väki keskittymään enemmän taikuuden tutkimukseen. Jäänteenä aiemmasta neuvoston toimintaan liittyy kuitenkin säännöksiä, jotka sitovat sen yliopistoon. Tärkeimpänä näistä ovat asioiden esiinnostoon, keskusteluun, päättämiseen ja toimeenpanoon liittyvät säädökset, jotka antavat yliopiston kollegioon kuuluvan velhomestarin toimia usean toverinsa puolesta. Kollegioon kuuluvat velhomestarit voivat siis valtuuttaa yhden joukostaan osallistumaan neuvoston kokouksiin ja äänestämään asioista. Itsenäinen velhomestari joutuu joko kuluttamaan kallisarvoista aikaansa varmistaakseen että pääsee vaikuttamaan hänelle tärkeisiin asioihin, tai tekemään riittävän yksityiskohtaisen valtakirjan opettamalleen adeptille, joka saa häntä sitten edustaa. Tätä keinoa käyttävät kyllä myös kollegioidenkin mestarit, jos ovat erimielisiä toveriensa kanssa jostain tietystä asiasta.
Kolme vaikutuskanavaa taikomiskyvyttömille: Maalaisvelhot,
taiattomien tieteiden kollegio, Marleen Kirkko.
Ristiriitainen suhtautuminen siihen Kuikon velhostoon jolla ei
ole edustusta Marassa.
Neuvoston ryhmittymät ovat siis nimeltään kollegioita, ja muut kuin velhot usein käyttävätkin sanoja "ryhmä" tai "ryhmittymä" kummallisen vanhan Zesshin "kollegia"-sanan sijaan. Jokainen Maralainen silti tietää kollegioista, niiden aatesuuntauksista sekä politiikasta, sillä ne vaikuttavat kaikkeen kaupungin elämässä. Neuvostossa niiden käyttämän vallan hintana on vastuu järjestää opetusta yliopistossa, mutta useimmat velhomestarit hyötyvät tästä siinä, ettei heidän tarvitse henkilökohtaisesti opettaa oppilaitaan kaikissa asioissa.
Aktiivisia kollegioita on tällä hetkellä viisi, yksi merkittävä purettu kollegio, sekä kolme ryhmittymää joilla on realistinen mahdollisuus saada kollegion status lähivuosikymmeninä; kaikkia näitä käsitellään alla yksityiskohtaisemmin. Pienempiä hajonneiksi katsottuja kollegioita on muitakin, mutta niiden poistuminen Nevuostosta on ollut vähemmän riitaisa prosessi. Kollegioksi pääseminen vaatii vähintään kolme mestaria, mutta monet ryhmittymät yrittävät tietenkin kerätä enemmän jos voivat.
Elementalistit ovat kollegioista suurin, kooten parisenkymmentä mestaria ja puolisen sataa adeptia riimunsa ympärille. He ovat usein suoraviivaisia je herkempiä riitelemään keskenään kuin muut kollegiot, mutta osaavat myös tiivistää rivinsä jos mikään oikeasti uhkaisi heidän yhteistä ensiasemaansa. Elementalistien sisällä on paljon alajaotteluja mystisten rajojen mukaan; esimerkiksi monien taikomiskyvyttömienkin tietämä neljän peruselementin jako on monien elementalistien mielestä turhan yksinkertaistava. Toisaalta osa pitää Nelijakoa perinteenä, josta on paljon voimaa ammennettavana, joten tämäkään erimielisyys ei piakkoin selvinne... Jakoja ovat muun muassa seuraavat:
Demonologistit muodostavat toiseksi suurimman kollegion noin tusinalla mestarillaan; adepteja on parisenkymmentä. Vaikka velhojen virallisen terminologian mukaan demonit tarkoittavat paljon muutakin kuin helvettien piruja, tämä erottelu ei ole juuri vakuuttanut Kirkkoja eikä muutakaan väestöä, joten suurin osa Zesshin niemimaan näistä aiheista kiinnostuneista velhoista asuu Marassa. Asiaa ei auta se, että monet piruista kiinnostuneet velhot käyttävät demonologiaa peitteenä pahoille toimilleen, joten inkvisitio seuraa tarkasti demonologien toimintaa. Tästä onkin muodostunut vuosittanen perinne:
Joka vuosi, viikko keskikesän jälkeen Samuelan päivänä, jokainen Yhdistyneisiin Demonologisteihin kuuluva saapuu Maran katedraaliin. Siellä häntä odottaa useampi inkvisiittori, joista kolme valittua katsoo häntä, arvioiden kuinka paljon hänen sielunsa on tahriintunut Seitsikon silmissä. Inkvistiolle rituaali aiheuttaa poliittista tasapainoilua -- liian monen tai liian raskas syyttäminen voisi aiheuttaa ongelmia, mutta useimmat demonologistit (kuten voimallisemmat velhot yleensäkin) ovat sen verran syntiä tehneet että sovitusta tulisi tehdä. Tyypillisesti sovitustehtäviä jaetaan vähintään kymmenekselle, joskus jopa puolelle demonologisteista. Luonnollisesti inkvisiittorit keräävät myös tietoja ennen tilaisuutta ja tekevät tarkat muistiinpanot sen jälkeen. Velho voi etukäteen ilmoittaa inkvisitiolle jos tulee olemaan poissa, mutta jos hän on poissa kolmena vuonna peräkkäin niin sopimusten mukaan demonologistit heittävät langenneen ulos keskuudestaan ja inkvisitio käynnistää Vasararetken valmistelun velhoa vastaan. Parisenkymmentä vuotta sitten inkvisitio ja demonologistit saivat sovittua, että Puhtauden Todistus pätee vain demonologisteihin joilla on merkittäviä siteitä tämänpuoliseen -- heille kun ei ole epätyypillistä siirtyä elämään vieraisiin maailmoihin.
Alkemistiliitto voisi olla rikkain kaikista kollegioista, sillä he tuottavat kohtuullisen osan kaikista Kuikon aatelin, kauppiaiden ja seikkailijoiden tarvitsemista taikaesineistä. Seitsikon Kirkon papit toki myös tuottavat paljon maagisia esineitä, mutta näiden käytössä on tyypillisesti enemmän rajoituksia kuin alkemistien luomissa. Suurin osa alkemisteista ei kuitenkaan ole erityisen varakkaita, sillä he ovat innokkaita kokeilemaan ja useimmat kokeet eivät tuota tuloksia jotka voisi helposti muuttaa rahaksi... Alkemistiliittoon kuuluu puolisen tusinaa mestaria ja pari tusinaa kisälliä. Kollegiolla on vakiintunut asema ja paljon kontakteja kauppiaisiin tavaroiden myymistä varten ja seikkailijoihin eksoottisempien taikuuskomponenttien hankkimisen kautta.
Maran ulkopuoliselle väestölle tunnetuin kollegio lienee Merten Mahtavat, vaikka useimmat eivät sitä edes sellaiseksi ymmärtäisikään. Bardit ja kiertävät näyttelijäseurueet usein lisäävät Merten Mahtavia tarinoihinsa, esittäen heidät usein eräänlaisena merellisenä ritarikuntana. Varsinaiseen kollegioon kuuluu neljä mestaria ja muutama kisälli, mutta kolmisen vuosikymmentä sitten tapahtuneen perustamisen jälkeen uusia velhoja on liittynyt vähänlaisesti. Jo aiemmin he saivat lisättyä muutaman pykälän Maran lakiin jonka perusteella heidän laivoillaan on lähes samat oikeudet kuin velhon tornilla, mutta nykyään heidän tavoitteenaan on ilmeisesti saada itselleen Maran merivoimien asema ja siten säilyttää kollegion asema tulevaisuudessakin. Merten Mahtavilla on sataman parhaassa osassa yhteinen hulppea palatsi, josta myös kerrotaan monia jännittäviä tarinoita...
Maalaisvelhojen historia on aivan yhtä pitkä kuin muidenkin kollegioiden, vaikka virallisen aseman he ovatkin saaneet vasta myöhemmin. Heidän ja muiden kollegioiden välillä on aina ollut jännitettä, maalaisvelhojen ollessa paremmin kiinni alempien säätyjen elämässä samalla kun muut tutkivat maailmankaikkeuden esoteerisia mysteerejä. Maalaisvelhoihin kuuluu tällä hetkellä virallisesti viisi mestaria, joskin ainakin kuudes ja mahdollisesti seitsemäs olisi mahdollista saada kirjanpitoa "tarkentamalla". Syynä tähän on se, että Maalaisvelhojen Kunniakkaaseen Piiriin ei kuulu adepteja, mutta sen sijaan heidän ympäri Kuikoa kylänvelhoina asuvat kisällinsä saavat aina tiettyä määrää kohti valita joukostaan yhden mestarin edustamaan heitä Maran neuvostossa. Lisäksi Marassa tai sitä ympäröivillä pelloilla asuu muutamia kollegiosta virallisesti erotettuja mestareita, viettämässä viimeisiä elinvuosiaan lähellä parempia palveluita. Huomautettakoon vielä, että vastoin oletuksia, läheskään kaikki puolituiset eivät päädy Maalaisvelhostoon.
Muutenkaan Maalaisvelhojen asema ei Marassa ole nykyään huono, sillä heillä on paljon perinteisiä oikeuksia ja kertynyttä tietoa Maraa ympäröivien maatilojen tuotannosta. Muut velhot arvostavat myös kisälliverkoston kykyä toimittaa erinomaisia mutta vähemmän tunnettuja paikallisia tuotteita ja löytää oppilaita joita lähettää muille velhoille oppiin.
Kisällienkään osa ei ole huono, sillä useimmat heistä ovat kyliensä kunnioitettua ja pelättyä yläluokkaa. Heidän elämänsä on rauhallista, antaen aikaa tutkimukselle ilman Maran jatkuvaa politikointia, mitä nyt välillä paikallista aatelia tai papistoa avustaen. Heillä kuitenkin on oikeus ottaa omia oppilaita sekä kerran vuodessa esittää asiansa Maran neuvostolle adepteja koskevien säädösten puitteissa. Maalaisvelhojen organisaatio helpottaa myös heidän elämäänsä esimerkiksi pitämällä yllä kirjeenvaihtoverkostoa, järjestämälle heille ja heidän oppilailleen sopivia paikkoja toimia Kylänvelhona sekä arvostetuille Maalaismestareille jaettavilla stipendeillä Maraan myytyjen ruokien ja juomien tuotoista.
Jokainen Maalaisvelhojen kolleigoon kuuluva käy kuitenkin ainakin kerran elämässään Marassa, nimittäin Kisällimarkkinoiden aikaan. Perinteen tarkkaa aloitusvuotta ei tunneta, mutta se virallistettiin kollegiaksi nousun yhteydessä tavaksi ottaa kisällit velhostoon ja tunnistaa heidän riimunsa. Kisälleiksi nostettavat tulevat loppusyksystä tai alkutalvesta Maraan, ja esittäytyvät neuvostolle, mutta lyhyen seremonian jälkeen päästään itse asiaan. Useimmat tuoreet kisällit saapuvat Maraan erilaisten paikallisten ruokien, juomien tai muiden tuotteiden kanssa, ja muiden kollegioiden velhot käyttävät tilaisuutta hyväkseen ostaakseen herkkuja talveksi ja tutkaillakseen kisällien taitoja.
Lumoajien Kollegio on neuvostosta suljettu ja hajaantumaan käsketty v. 449. Uudempi sukupolvi yrittää rakentaa kollegiota uudestaan, mutta ainakin vielä liian moni vanhempi velhomestari vastustaa voimakkaasti. Vain yksi mestari, useampia kisällejä.
Saaneet epäilyjä Lumooja-sidoksien takia. Myös jotain keiju-historia -ongelmia?
Vain kaksi mestaria, enemmän kisällejä; tasapainoilevat ylivertaisuusajatustensa ja muiden houkuttelun tarpeen välillä. Suunnitelmia taikatiimistä joka käy taikuudella auttamassa maalaisia?!
Mestareita on kyllä kolme ja adeptejakin puolisen tusinaa. Yrittävät (yhä) etsiä parasta hetkeä aloittaa virallinen kollegio-haku.
ToDo: vanha wiki (NPCt & päiväkirjat); ainakin ryhmittymien edustajat, piispa Arnolda, Marleen Vanhin, Teresa (ikivanha), majatalon pitäjä...
Maran historia on moneen muuhun niemimaan paikkaan verrattuna hyvinkin selkeä. Paikalla aiemmin sijainneen Hiidensuun kylän väki eivät suuremmin menneitään muistelleet, joten Kuikon kuningaskunnan syntymisen aikoihin paikalle saapuneet velhot ja tietäjät ovat saaneet itse aika hyvin kirjoittaa historiansa. Ja koska kyseessä ovat velhot ja tietäjät, kyllä he ovat sitä kirjoittaneetkin!
Kohtuulliset tilat, periaatteessa arvostettu mutta useimmat velhot
menee omia teitään. Toimii enimmäkseen koulutusmarkkinoina; jokaisen
kollegion pitää tarjota minimimäärä opetusta omalta alaltaan, ja
velhomestarit voivat laittaa oppilaitaan tänne oppimaan jos eivät jaksa
itse opettaa. Itse yliopistolla muutama mestari, vähän enemmän
adepteja, useimmat taikateoreerikkoja; tarjoavat perusopetusta. Marleen
papit hoitavat paljon asioita, muitakin Seitsikon palvojia kyllä on
paikalla. Myös taiattomien tieteiden kollegio jossa käytännön oppeja,
jonka dekaanilla on velhomestarin oikeudet Maran neuvostossa; usein
täältä löytyy sympatiaa taikomiskyvyttömille kaupunkilaisille.
Rehtori on aina mestarivelho, ja yleensä luopunut jäsenyydestään omassa
kollegiossaan. Oman äänensä lisäksi hänellä on kaupungin neuvostossa
"yliopiston vähäisten ääni". Useimmat rehtorit ovat olleet ainakin
kohtuullisen vakaita Marleen palvojia.
Yliopistolle päätyneet usein vähemmän kiinnostuneita (valtakunnan)
politiikasta; Neuvoston aktivisti-politikointia katsotaan vähän
alentuvasti. Toisaalta, taikuus-politiikkaa kyllä harjoittavat itsekin.
Tehtävät: Pitää velhot Seitsikon palvojina; ylläpitää säätylakeja, eli estää velhoja liikaa haastamasta aatelisia tai alistamasta alasäätyjä; pitää Kirkko (ja tarvittaessa kuningas, sopivassa määrin) tietoisena eri velhojen suunnitelmista.