Tässä dokumentissa joudutaan vertailun ja esimerkkien takia tekemään jonkun verran viittauksia todellisen maailmamme historiaan. Näiden käyttö on myös hyödyllistä pelaajien kesken keskustellessa, mutta pitää muistaa, että hahmot eivät niistä tietenkään tiedä.
Tärkeä kohta teknologiasta puhuttaessa on, mitkä asiat
eivät sovi pelimaailmaan.
Pelimaailmaan suunniteltujen pelien tunnelman ylläpitämiseksi
"virallisessa" materiaalissa Kuikossa tahi muualla Zesshin niemimaalla
ei ole eikä tule ainakaan seuraavia omaa maailmaamme muuttaneita
teknologioita: irtokirjasimet,
höyrykone ja
ruuti. Jotain näistä saattaa olla
rajallisesti käytössä muualla päin maailmaa, mutta ne kaikki kehittävät
yhteiskuntia suuntiin, jotka eivät sovi tavoiteltuun
pseudo-keskiaikaiseen maailmaan. Toisaalta, toisin kuin omassa
keskiaikaisessa maailmassamme, tekstiilien tuotanto on merkittävästi
tehokkaampaa, ja maanvijelykin jonkin verran.
Linkki säätyihin ja lyhyttä kommentaaria
sosiaalisten rakenteiden tärkeydestä. Myös Kirkon merkityksestä.
Jaardi, Virsta, Naula, Vahti, yms. Rahayksiköt, kuningasperheen ja kirkon oikeudet lyödä rahoja.
Teknologian taso on siis sekoitus antiikista renesanssiin, painottuen eniten keskiajan lopulle. Useimmat asiat pitää saada aikaan lihasvoimalla, vaikka tuuli- ja vesimyllyt voivatkin jauhaa ja sahata, tai purjelaiva kulkea varsin rivakasti tuulen voimalla. Taikuudella voivat ehkä velhot saada aikaan paljonkin, mutta velhoja on vähän, ja suurin osa alasäätyjen tuntemista taikuuksista vaikuttaa vähemmän voimallisella skaalalla.
Mikäli oikean maailman vertailukohtia halutaan käyttää, paras lienee Suomi vuosien 1500 ja 1800 välillä; keskieuroopassa useimmat asiat on otettu käyttöön aiemmin, joten sieltä lainatessa kannattanee laittaa yläraja jo vuoteen 1700. Menneisyyteen voi periaatteessa lähteä niin kauas kuin haluaa, mutta vuoden 1500 jälkeen pitää ruveta osoittamaan tiettyä varovaisuutta. Ruutiaseita on esimerkiksi ollut Euroopassa jo 1400-luvulla, joten sen jälkeen tulevat aseet ja panssarit voivat olla kyseenalaisia. Toisaalta, jos pelaaja haluaa että hänen hahmonsa ase vastaa ulkonäöltään 1800-luuvn ratsusapelia, sen voinee hänelle sallia — ainahan on eriskummallisuuden ihailijoita.
Tärkeää on myös muistaa, että teollistuminen ei ole vain koneista kiinni, vaan myös massatuotanto ja työn jakaminen pienempiin osiin eri henkilöille tuottavat käsi- tai kotiteollisuutta. Kuikossa tätä kehitystä ei ole laajasti tapahtunut, vaan killat rajoittavat tuotantoa niin että jokainen hienompi esine on vähintäänkin jonkun mestarin alaisuudessa tehty. Jos jonkin kylän läheisyydessä on paljon raaka-aineita, kylä saattaa keskittyä sen käyttöön, mutta ainakaan minimaalisesta omavaraisuudesta harvoin luovutaan.
On erittäin tärkeää myös ymmärtää, että asenne tiedon levittämiseen on hyvin erilainen kuin nykyaikana. Killan jäsenenäkin uuden tekniikan keksivä mestari harkitsee tarkkaan, kenelle asiasta kertoo. Useinmiten hän ensin hioo ja kehittelee uutta metodiaan, ja sitten käyttää sitä vaihtokaupan välineenä muutaman muun mestarin kanssa, esimerkiksi oppiakseen heidän salaisia kikkojaan tai saadakseen heiltä arvomateriaaleja. Useimmat mestarit haluavat kyllä kuitenkin tulla muistetuksi, joten elämänsä ehtoolla he yleensä varmistavat, että heidän tietonsa on siirretty ainakin yhdelle kisällille, ja uudet ideat leviävät siten hiljalleen. Samoin myöskään yläsäädyt eivät juuri kerro muille säädyille sisäisistä asioistaan, joskin velhoilla tuntuu olevan matalampi kynnys sotkea muita keskinäisiin riitoihinsa. Maalaiset eivät toisaalta yleensä koe syitä olla kertomatta naapureille elämää helpottavista tekniikoista, joten heidän keskuudessaan asiat voivat olla lähempänä pelaajien moderneja ymmärryksiä.
Lukutaito Kuikossa on nykynäkökulmasta hiukan oudossa tilassa. Monet osaavat nimellisesti lukea, mutta käytännössä kyseessä on kirjaimien ääneen tavaaminen, ja kirjoittaminen rajoittuu omaan nimeen. Lukemista pidetään periaatteessa arvostettuna, sillä sen avulla saadaan tärkeät kirkolliset tiedot sekä myös enemmän jännittäviä uutisia kaukaisilta mailta. Toisaalta, se miten kirjaimet muuttuvat äänteiksi, sanoiksi, ja lopulta ajatuksiksi, on aika taianomaista, ja lukemisesta liian innostunutta pidetään käytännön elämästä erkaantuneena. Sopivan hidas ja tuskainen Piplian tankkaaminen onkin useimpien maalaisten mielestä kunnon Kirkon jäsenen merkki.
Kuninkaan laissa, vuoden 433 valtiopäivillä, annettiin määräys jonka mukaan jokaisessa talossa on oltava lukutaitoinen henkilö. Harvempi maanomistajaritari rupeaa tämän rikkomisesta tilallisiaan rankaisemaan, mutta Kirkon papit katsovat puutteeksi jos talosta ei vähintään Katekismusta löydy ja henkilöä sitä lukemaan. Tämän tarpeen täyttämiseksi on Kuikossa kiertokoulujärjestelmä, jossa nuorille opetetaan lukemisen, kirjoittamisen ja laskennon perusteet. Käytännöt vaihtelevat paikallisesti, sillä kunkin kirkon pappi päättää itse, miten kiertokoulun aikataulut järjestää. Yleisenä linjana kuitenkin on, että aktiivisinta toiminta on silloin kun muut asiat eivät aikaa vie, eli esimerkiksi istutukset, lampomiset ja satokaudet aiheuttavat taukoja koulunkäyntiin. Muulloinkaan aikaa ei kuluteta enempää kuin päivä viikossa, sillä useimmille ei oppi kuitenkaan päähän juuri tartu, ja lahjakkuutta osoittavat voidaan sitten ottaa kokopäiväiseen kirkkokouluun. (Muutenkin monet osallistujista tuntuvat mokomat olevan kiinnostuneempia rakkauden etsinnästä kuin lukutaidosta.) Kaupungeissa tilanne on sekalaisempi, mutta sielläkin Kirkko pitää viikkottaisia koulutunteja joilla väki voi opetella lukemaan Pipliaa.
Ritareiden talouksissa on oltava kaksi lukutaitoista, ja Herrasväkeen kuuluvan hallitsijan pitää osata itse lukea. Viimeisestä tapahtuu jonkun verran joustoa; muutamat paronit osaavat käytännössä vain tavata tekstiä ääneen hitaasti tankaten. Kauppiaiden tyttärille tämä on kätevä lisä yritettäessä päästä ritarin vaimoksi, ja useimmat aatelisnaiset osaavatkin lukea vähintään välttävästi. Tämä myös auttaa heitä kirjanpitämistehtävissään.
Kaikki Seitsikon Kirkkoon vihityt papit osaavat lukea, sillä vihkimystä edeltävät kokeet vaativat erinomaista uskonnollisten tekstien tuntemusta. Useimmat papit haluavat myös näyttää esimerkkiä muille säädyille, joten he varmistavat että perhekin on lukenut katekismuksensa ja osaa siitä muille kertoa pyhiä opetuksia. Velhostossa miltei kaikki taikovat osaavat lukea, sillä magiaa opetellaan kirjoista; perheenjäsenten kohdalla tilanne vaihtelee.
Kauppiaat osaavat miltei aina lukea, kiltaväki vaihtelevasti mutta lukutaitoa tarvitaan kiltojen johtoasemissa. Palvelijat jonkin verran, maalaiset usein välttävästi, irtolaiset taustansa mukaan.
Paperia on jonkun verran. Kuikon kirkolla on yksinkertaisia painokoneita, joilla se tuottaa pari viestiä (ToDo nimi) vuodessa valtiopäivien jälkeen. Katekismuksia ja Piplioita myös säännöllisesti. Melko laajaa, eniten yläluokkien ja kauppiaiden takia. Taikakirjoitukset tehdään silti pergamentille eli eläinten (useimmiten lampaiden) nahoille.
Tieteen ja erityisesti tieteellisen kehityksen tila on melko köyhä. Yliopistossa muutamat matemaatikot tai luonnonfilosofit tekevät mielenkiintoisia kokeita, ja monesta kaupungista löytyy utelias käsityöläinen joka tutkii muun työn ohessa jotain kummallista ilmiötä joka häntä kiinnostaa. Varsinaista tieteellistä tutkimusta ja siitä syntyvää teknologiaa ei siis kuitenkaan tunneta. Tärkeä syy tähän tietysti on taikuus. Useimmat nopea-älyiset, kekseliäät ja uteliaat henkilöt päätyvät velhojen oppilaiksi. Tieteisiin verrattuna magian tutkimus antaa nopeampia ja henkilökohtaisesti hyödyllisempiä tuloksia, joskin ne ovat usein valitettavan epävakaita ja huonosti muiden toistettavissa. Riittävän älykkäät mutta vakaammat ja sinnikkäät puurtajat taas kiinnittävät yleensä pappien huomion ja löytävät tehtäviä kirkon parista.
Tieteiden köyhä tila ei kuitenkaan tarkoita, ettei opintoja arvostettaisi. Vain Kalaunissa ja Marassa on yliopisto (joista jälkimmäinen tietysti keskittyy melko lailla taikuuksiin), mutta valtakunnassa on useita pienempiä opistoja, joissa etevimmät kansalaiset voivat opiskella käytännön taitojen ohella joskus korkealentoisempiakin aiheita. Taiteellisten taitojen ohjattu kehittäminen ja erilaiset lain, väittelyn, neuvottelun, retoriikan, geometrian, logiikan, matematiikan ja luonnontieteitten opinnot ovat mahdollisia kaikille varakkaille. Tietenkin kirkko myös varmistaa, että kaikissa opistoissa opiskelijat syventävät ymmärrystään Seitsikon opetuksista.
Niistä alueista mitä ei muuten erikoisemmin käsitellä. Vastustavat luonnollisesti kaikenlaista tehdastoimintaa; kinaa kauppiaisen kanssa kun niistä muutamat koittaneet perustaa jotain tehtaita mutta riittävien energialähteiden puute vaikeuttaa (ja orjuuden kielto).
Tavan kansa osaa laskea, yhteen ja vähentää. Kertolaskua jo vähemmän, jakolaskua kohtuullisesti. Tietysti paljon käytännön tietoja joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Samuela kannustaa seuraajiaan auttamaan naapureitaan, joten uudet taidot ja keksinnöt leviävät melko nopeasti.
Kirkon (linkki) vahva tuki maalaisille tekee elämästä helpompaa. Kuten sanottu, maanvijely on jonkin verran tehokkaampaa (ei keinolannotteita, mutta tehokas kompostointi), tekstiilien tuotanto on merkittävästi tehokkaampaa (rukit, melko modernit vipukangaspuut).
Feodaalinen, ennen 1500, eli valtio ei vielä kovin keskittynyt, ja aatelisilla kohtuullisen paljon valtaa suhteessa kuninkaaseen. Hallinto-sivulla lisää tietoa.
(Taika)kompasseja on. Merenkäynnissä melko monimutkaisia purjejärjestelmiä. Varveja (telakoita) useimmissa rannikkokaupungeissa.
Keisari Zesshi hankki Kääpiöiltä betonin salaisuudet, rakentaminen mahtavoitunut paljon parin viime vuosisadan aikana. Lasi on vielä melko kallista, mutta yleistä rikkaammilla. Kilta vain Kalaunissa, mutta Saukarran killat ovat viime vuosikymmeninä ruvennet viemään lasia aktiivisesti muualle Kuikoon. Useimmat lasi-ikkunat silti monista pienistä ruuduista tehtyjä.
Edistyneempää kuin maaseutu, mutta ei kovin paljon.
Kulttuurisista vertailukohdista, teknologian tasot, sukupolvien lyhhys. Ihmisten rautakiellot. (Linkki lakiin)
Tuntevat ruudin kaltaisia, käyttävät joskus räjähteitä mutta muut pitävät taikuutena. Eivät ole tajunneet tehdä asetta laittamalla metalliputken päähän. Samoin askarrelleet höyrykoneiden kanssa, mutta yleensä ovat liian räjähdysherkkiä.